Varpusen pelinappulat

“Minäkin haluan olla kanssasi, ja tutustua ja tavata sinua. ” Kyynelkasvo vastasi, ottaen muutaman askeleen lähemmäs punaturkkia. Jos tämä juttu joskus – tahdosta tai ei – paljastuisi, mitä Lakê sanoisi Jeronille, siihen se ei kyennyt vastaamaan mitään, mutta unohti saksanpaimenen miltei heti, piti elää tässä ja nyt. “Harmi, ettet näe. Muuten näkisit miten leveä hymy minun kasvoillani onkaan nyt, Cheetah.”

- Kantaa nimeä Forever Snowflakê (Kutsutaan Lakê)

- Ikää löytyy noin 7-vuotta

- Sukupuoleltaan Narttu

- Lajiltaan Arktinen susi » Canis Lupus Arctos

- Laumana toimii Afuel

- Risteymät; Ei kuulu, nihkeä suhtautuminen.

- Kuva [c] Saranna

- Puoliso; Jeron (Nameki)

————————————————————————————-

ULKOISESTI

Lakê omaa paksun, karhean – väriltänsä vaaleanharmaan turkin, jota korostavat neitokaisenmyrkynvihreät, mantelinmuotoa hipovat silmät. Nartun aluskarva on lumenvalkeaa. Ruumiinrakenteeltansa Lakê on siro, painoltansa sopiva. Korkeutta neitokaisella on noin 65 cm, joten narttu hipoo jopa uroksien tavanomaista korkeutta. Vasemmanpuolinen korva Nartulla on väriltänsä musta – musta väri koristaa myös laken silmänympäryksiä, sekä tämän erikoisia “kasvomerkkejä ” . Lakên silmänaluksista jatkuu kyynelten näköiset, mustat, läikkämäiset viivat – jotka jatkuvat aina neidon poskiin asti tästä syystä Lakêa on usein haukuttukin ” itkupilli lakeksi. “ Nartun vasemmansilmän lähettyviltä kulkee kaksi syvää, pitkää arpea – & arpia tältä löytyy myös vasemman takajalan lonkan yltä. Neitokaisen vasempaan etujalkaan on kääritty vaaleansininen huivin pala – ja tämän vasen takajalka on ” nilkasta ” alkaen lumenvalkea. Laken hampaat ovat veitsenterävät, ja leuat vahvat, & narttu on myös ketterä liikkeistänsä – lakê siis omaa kolme ominaisuutta joista kaikista on hyötyä taistelussa.

————————————————————————————

SISÄISESTI

Päälimmäisenä Lakên luonteesta heijastuu elämänilo & ystävällisyys.  Tämä pyrkii antamaan itsestään hyvän ensivaikutelman. Lakê todella rakastaa elämäänsä, vaikka se on kokenut kaikennäköisiä “mutkia” eläessään Andriaanan mailla. Harmaaturkkinen on rakastunut, se on raiskattu, se on saanut pentuja ja niin poispäin. Lakê kuitenkin on muuttunut huikeasti siitä, millainen se oli saapuessaan Andriaanan maille. Afuelais neiti ei ole enää se aralta vaikuttava neitokainen, joka ei osannut milloinkaan sanoa ei. Lakê on nykyään elämää nähnyt, rohkea rouva. Ja vaikka ikää tältä löytyykin vasta 5-vuotta, tuon olemuksesta voi huomata jonkinlaista arvokkuutta. Kyynelkasvo on paljastunut pelien myötä myös oikeaksi pessimistiseksi luonteeksi, ja mitä useimmiten narttu ajatteleekin “Miksi juuri minä? “”.  Lakê on kaukana minkäänlaisesta hienohelmasta, sillä narttu on ennenmminkin jätkämäistä tyyppiä (eli ei siis rupea itkemään katkenneen kynnen perään jne) . Neitokainen tulee kaikkien kanssa toimeen, ja ystävystyykin hyvin helposti – , sekä on kohtelias kaikkia kohtaan. Energiaakin tästä löytyy.  Tämän seuraksi kelpaavat kaikki aina pennuista vanhuksiinkin. Lakê on erittäin suojelushaluinen lähimpiänsä kohtaan, ja jos joku/jokin uhkaa tuon rakkaimpia, niin Lakê suojelee tuota aina viimeiseen hengenvetoonsa asti. Harmaaturkkinen on aina ollut kovin penturakas, ja viimein se itsekkin synnytti 3 kpl suloisia pentuja. Pyrkii ratkaisemaan riidat yms. puheella, mutta hyödyntää tarpeen niin vaatiessa teräviä hampaitansakin. Arvostaa ystävyyttä, ja ystäviä tältä löytyykin useampi liuta. Afuelainen tuppaa paljastamaan itsestään vähän liikaa asioita, mutta ei se sitä haittaa niinkään. Lakê ei koskaan sorru valehteluun, puhuu aina rehdisti. Kunnioittaa vanhempia lajitovereita, samoin kuin myös ylempiarvoisia. Ei kuitenkaan pidä itseänsä muunlaisia ylempiarvoisempana. Lakê on luonteeltansa myös sangen itsepäinen, kun sille päälle sattuu.

————————————————————————————

MENNEISYYS

Oli kolea tammikuuaamu, kun maailmaan syntyi hopeaturkkinen narttupentu. Pentu ristittiin Forever Snowflakêksi, ja tätä alettiin kutsua nimellä Lakê.  Pennun emo oli nimeltään Eternal Sunsêt, ja isä taas Forevêr Sandstrom. Lakên vanhemmat kuuluivat Arktisten susien Sorrow susisukuun, johon hyväksyttiin vain ja ainoastaan valkoiset sudet. Eräänä päivänä Lakên äiti lähti esittelemään Sorrowin jäsenille suvun uusinta jäsentä, mutta suvun muut jäsenet eivät hyväksyneet ½-vuotiasta Lakêa sukunsa jäseneksi, siksi koska tämän turkki oli väriltänsä “virheellinen”, koska se oli haaleanharmaa. Lakên turkin takia pentu jouduttiin karkottamaan Sorrowin mailta, Lakên vanhempien vain katsoessa ilmeettöminä jälkeläisensä perään. ½-vuotias Lakê lähti Sorrowin mailta, sydän murtuneena & ja ymmärtämättä mitä oli juuri tapahtunut. Vaellettuansa sinne tänne noin 2 viikkoa, Lakê törmäsi ystävälliseen koirasusiurokseen, joka esittäytyi Thunderiksi. Thunder opetti Lakêa mm. saalistamaan, ja ylipäätänsä selviämään elämässä. Lopulta Thunder otti Lakên oppityttäreksensä. Mutta tämäkään yhdessäelo ei saanut onnellista loppua.. Eräänä talvisena iltana, Thunder oli lähtenyt saalistusreissulle, ja käskenyt Lakên jäämään luolaan. Lakê päätti totella oppi-isänsä käskyä.

Meni puoli tuntia, meni tunti.. Aika tuntui kulkevan hitaammin mitä yleensä. Ja lopulta 1-vuotiaan Lakên mielensopukat täytti silkka pelko. Mitä jos Thunderille olisi sattunut jotain, ja se makaisi jossain verisenä? Hetken kuluttua Lakên korviin kantautui sydäntä riipaiseva huuto, ja sen jälkeen, hetkenaikaa oli täysin hiljaista.. Lakê osasi aavistaa pahinta ja itku kurkussa se lähti juoksemaan eteenpäin niin lujaa kuin tassuistansa pääsi, miettimättä mitään. Kun Lakê oli saapunut pienelle niittyaukiolle, mistä kaksikko oli aina hakenut ruokaa.. Pennun myrkynvihreisiin silmiin osui kuin osuikin elottomalta vaikuttava Thunder. Maa ruumiin alla oli kirkkaanpunainen, ja Lakê oli varma, että maassa makaaava olento olisi hänen Oppi-isänsä Thunder. Vähitellen Lakê lähti astelemaan kohti ruumista, ja lopulta tunnisti kuin tunnistikin sen Thunderiksi. Kyyneleet valuivat pitkin Lakên silkinpehmeitä poskia, sen alkaessa nuolemaan Thunderin haavoja. Pian Lakê huomasi, kuinka ruumiin pää nousi, ja kuuli Thunderin sanat. “Lakê.. Pakene.. Ennen kuin ne .. tappavat sinutkin.. Minä.. Olet aina paras oppilaani, Lakê. Sinusta tulee vielä kaunis nuori neiti. Älä jää kytemään suruun. Rakastan sinua, aina. ” Thunder sanoi, ja kuoli niille sijoilleen. Kyyneleet valuivat vuolaasti pitkin 2-vuotiaan Lakên silkinpehmeitä poskia. Lakê nuolaisi varovasti Thunderin poskea, ja kuiskasi tuon korvaan hyvästinsä.  “Hyvästi, Thunder.. Kiitos kaikesta, Rakastan sinua . ”  Sanansa sanottuaan, Lakê katosi metsään ja aloitti elämänsä yksin. Noin 2-vuoden kuluttua, Lakê oli jo toipunut Oppi-isänsä kuolemasta, ja tästä oli tullut elämäniloinen, kaunis nuori neiti. Mitenkö neitokainen sitten päätyikään Andriaanaan ? no, annetaanpa hänen kertoa se itse.

“ Muistan sen päivän, kun olin päättänyt lähteä muualle, kauas pois.. Askeleeni kuljettivat minua kivikkoista polkua eteenpäin ketterästi, ja sulavasti. Pian olin huomannut saapuneeni meren eteen.

Huokaisin,  hengittäen syvään. Suljin ne myrkynvihreät, mantelinmuotoa hipovat silmäni, antaen viileän tuulen hyväillä karheaa, paksua karvaani. Olisiko meren toisella puolella maata, jossa olisi _eloa_ ? en tiennyt, mutta toisaalta.. en välittänytkään. Otin ensimmäisen askeleen kohti merta, sitten toisen.. kolmannen, ja lopulta seisoin kylmässä merivedessä. Murahdin päättäväisenä, lähtien uimaan eteenpäin & eteenpäin. Oli jo myöhä ja ilma ei ollut suopuisa minua kohtaan. Aallot puskivat minua päin.. mutten lannistunut, jatkoin vain uintiani. Parisen tuntia uituani en voinut uskoa silmiäni — silmiini näkyi maata.

Lämmin, Leveä hymy kohosi niille pihkanruskeille suupielilleni, uintitahtini koventuessa. Noin 45 min kuluttua; olin saapunut paikkaan, josta en tiennyt mitään – en edes tiennyt oliko siellä elämää. Katsahdin uteliaana ympärilleni, lähtien kulkemaan eteenpäin, kohti tuntematonta.

Niin Tarinani sitten alkoi, täällä – Andriaanassa.

♦ Hahmo hyväksytty 28.12 -10.

———————————————————————————-